Opi lisää vadelmien ja mansikoiden tuotannosta Euroopassa ja maailmalla. Mitä marjalajikkeita kannattaa tavoitella ja mistä niitä löytää?

Vadelmien ja mansikoiden tuotanto maailmalla

Vadelmat

Vadelmat

Suurin osa vadelmista on peräisin Euroopasta[1]

Maailman vadelmien tuotanto vuosina 2014–2016 vaihteli 420 ja 440 tuhannen tonnin väilllä. 57 % näistä marjoista oli peräisin Euroopasta, 29 % Pohjois-Amerikasta ja 7 % Etelä-Amerikasta. Vanhalla mantereella suurin vadelmien tuottaja on Puola. Tässä maassa tuotetaan noin 100 tuhatta tonnia vadelmia. Melkein 100 tuhatta tonnia tuottaa Serbia, Espanja tuottaa 17 tuhatta tonnia ja Iso-Britannia 16 tuhatta tonnia. Serbiassa vadelmia tuotetaan pääasiassa käsiteltäviksi, Puolassa niitä sen sijaan viljellään sekä teollisuuden käyttöön että jälkiruokamarjoiksi. Englantilaiset puolestaan aloittivat ensimmäisinä tuoreina käytettäviksi tarkoitettujen marjojen tuotannon.

Vadelmat

Mikä vaikuttaa tuotannon kannattavuuteen?

Teollisuuden käyttöön tarkoitettujen lajikkeiden tuotannon on oltava helppoa ja halpaa, jotta se kannattaisi. Prosessoitaviksi tarkoitettuja marjoja viljellään perinteisellä tavalla – avomaalla. Lajikkeile on ominasta satoisuus, säänkestävyys ja suuri ”Brix”-aineen pitoisuus, mikä takaa makean maun. Kasvattajat pyrkivät myös siihen, että sato olisi mahdollisimman helppo korjata puimurilla, koska se voi pienentää sadon tuotantokustannukset jopa neljäsosaan. 

Vadelmat

Kaksivuotisten lajikkeiden (esim. ”Willamette” Serbiassa) kasvattaminen vaatii kasvien tukemista kehikolla Yksivuotisten lajikkeiden, kuten kuten ”Polka” ja ”Polana” (kasvatetaan Puolassa) sekä ”Heritage” (kasvatetaan Serbiassa) kasvattajat säästävät huomattavasti, koska kasvatus ei vaadi tukikehikoita. Tämän lisäksi varret häviteään sadonkorjuun jäkeen, joillon sairauksien ja tuholaisten riski pienenee ja sen seurauksena vähenee myös kemiallisten torjunta-aineiden käyttö. Viime vuosien kuivuudesta johtuen monet viljelijät ovat ottaneet pelloillensa käyttöön myös kastelujärjestelmiä, jotka estävät sadon tuhoutumisen.

Millaisia jälkiruokamarjojen tulisi olla?

Jälkiruokamarjojen tulee usein erottua erittäin hyvälaatuisina: selkeä väri, yhdenmukainen koko ja muoto; hyvä kiinteys sekä tietenkin maku. Niinpä niitä kasvatetaan suojattuina (tunneleissa, katoksissa, kasvihuoneissa), avomaalla sekä niin sanotulla maattomalla systeemillä eli säiliöissä, joissa on turve- tai kookosalusta, joka takaa oikeanlaisen kosteuden ja kasvualustan. Tuottajat käyttävät monenlaisia tekniikoita, jotta asiakkaat saisivat marjoja jatkuvasti. Marjojen tuoton ohjaaminen perustuu monivuotisten lajikkeiden (kevät ja alkukesä) sekä eri aikaan satoa tuottavien lajikkeiden viljelyyn (sato kesästä syksyyn).

Myös niin sanottuja ”long cane”-taimia (pitkävartisia) käytetään. Ne ovat ovat monivuotisten kasvien taimia, jotka ovat tuottaneet hedelmää edellisvuonna, mikä varmistaa kukinnan. Talven ajan niitä säilytetään kylmässä noin -2 celsiusasteen lämpötilassa. Helmi–toukokuussa ne istutetaan kasvihuoneeseen tai tunneliin kevään marjasatoa varten. Näiden tekniikoiden ansiosta jälkiruokamarjoja on markkinoilla toukokuusta lokakuuhun ja jopa marraskuuhun.

Mansikat

Mansikat

Mansikoiden makuun vaikuttavat monet eri asiat[2]

Mansikoiden tuotanto maailmassa oli 6,6 miljoonaa tonnia vuonna 2010, ja vuonna 2015 se nousi 8 miljoonaan tonniin. Eniten näitä marjoja tulee Aasiasta – jopa 49 %. Euroopasta tulee 20 % maailman  tuotannosta ja Pohjois- ja keski-Amerikasta 23 %. Suurimpia mansikoiden tuottajia Euroopassa ovat Turkki (375 tuhatta tonnia) sekä Espanja (334 tuhatta tonnia). Heti niiden jälkeen tulee Puola (vuotuisen keskimääräisen tuotannon ollessa 198 tuhatta tonnia) sekä Saksa.

Mansikat

Tuotantotekniikka

Puolassa tuotetaan ennen kaikkea teollisuusmarjoja. Muissa maissa tuotetaan enimmäkseen jälkiruokamarjoiksi tarkotettuja mansikoita. Teollisuuden tarpeeseen tarkoitettuja marjoja viljellään avomaalla ilman katetta, mutta hedelmien likaantuminen estetään pressuilla, joilla kosteutta myös ajoittain säädellään. Yleisimmin viljelty lajike on Senga Sengana. Marjojen huonon laadun takia se on kuitenkin yhä usemmin korvattu muilla lajikkeilla

Hyvälaatuisten jälkiruokamarjojen tapauksessa on tärkeää viljelytekniikan lisäksi sopivien lajikkeiden sekä taimien valinta. Yksinkertaisin tekniikka on viljely maassa pressun alla korotetuissa uurteissa (raskaassa maaperässä, juurien sairauksien vähentämiseksi ja juurien alueen kuivuuden tähden) tai tasaisella alustalla, keväisin foliolla tai pressulla peitettynä kasvukauden ja samalla kypsymisen nopeuttamiseksi.

Mansikat

Aikaisempi sato

Aikaisemman sadon saamiseksi marjoja viljellään myös suojattuna: kasvihuoneissa, säiliöissä, joissa on kasvualusta, korkeissa tunnelisäilöissä ja matalissa tunneleissa maassa. Marjasadon korjuu tällaisilta viljelmiltä ei riipu sääolosuhteista kuten saateesta tai sumusta. Marjat ovat kauniita, tuoksuvia ja erottuvat kiinteinä, kiiltävinä, maukkaina ja aromaattisina. Suojatuilla viljelmillä (tunneleissa, kasvihuoneissa, katoksissa) viljellään sekä perinteisiä kesäkuussa marjoja tuottavia sekä toistuvasti satoa tuottavia lajikkeita, jotka tuottavat marjoja kesäkuussa ja 3–4 viikon tauon jälkeen jälleen pakkasten tuloon asti). Säiliöissä viljellään parhaimman laatuisia taimia. Kasvattajat valitsevat usein Frigo-lajikkeen. Taimia säilytetään talven ajan kylmässä -2⁰C lämpötilassa istuttamiseen asti, mikä yleensä tapahtuu helmi–kesäkuun aikana. Muita usein käytettyjä lajikkeita ovat Tray plant (ruukussa) sekä Wielokoronowa, joka antaa suuren, hyvälaatuisen marjasadon jo ensimmäisenä vuonna.

 

[1]                      Materiaali on kehitetty yhteistyössä Niwa Hodowla Roślin Jagodowych Sp. z o.o. kanssa
[2]                      Ibidem
Mansikat Vadelmat