Mustikat ja mustaherukat – jälkiruokamarjoina ja teollisuuden tarpeisiin. Opi lisää näiden sinisten marjojen tuotannosta Euroopassa.

Mustikoiden ja mustaherukoiden tuotanto maailmalla

Mustikat

Pensasmustikat

Mustikoiden tuotanto on noussut lähes 30-kertaiseksi 20 vuodessa[1]

Vuonna 1995 pensasmustikoiden tuotanto vuodessa oli 23 tuhatta tonnia. Vuonna 2016 se nousi 650 tuhanteen tonniin. Suurin marjojen tuottaja on Pohjois-Amerikka, joka tuottaa 53,4 % maailman tuotannosta. Heti tämän jälkeen tulee Etelä-Amerikka 23,9 % maailman tuotannosta ja sitten Eurooppa 12,4 % maailman tuotannosta. Mantereellamme suurimpiin tuottajiin kuuluvat Espanja (24 tuhatta tonnia), Puola (14 tuhatta tonnia) sekä Saksa (11 tuhatta tonnia).

Pensasmustikat

Neljä mustikkatyyppiä

Mustikkalajikkeet voi niiden vaatiman viileän lepokauden mukaan jakaa neljään ryhmään:

  1. Pohjoinen tyyppi (viljellään pohjoisilla alueilla mukaan lukien Puolassa) – sopeutunut lauhkeaan ilmastoon, pudottaa lehtensä syksyllä (esim. ”Bluecrop”, ”Duke”);
  2. Eteläinen tyyppi – kasvukausi on pitempi, kasvit eivät pudota lehtiään syksyllä ja kestävät huonommin pakkasta. Etuna kovat hedelmät. Soveltuu viljeltäväksi lämpimissä maissa, kuten Espanjassa, Italiassa, Pohjois-Afrikan maissa (esim. Lajike ”Star”, ”O'Neal”);
  3. Muunnelmat, joilla on keskivaativat vaatimukset – eivät sovi viljeltäväksi vaikeiden talvien alueille (esim. ”Legacy”);
  1. Mielenkiintoisia ovat muunnelmat, jotka voivat kasvaa koko kasvunsa ajan lämpimissä olosuhteissa. Niitä voidaan kutsua jatkuvahedelmäisiksi, sillä niissä on lehdet vuoden ympäri eikä niillä ole talvilepoa. Niitä suositellan kasvatettavaksi tunneleissa eteläisessä Espanjassa sekä tropiikissa (esim. ”Biloxi”).

 

Mustkoita voidaan tuottaa ympäri vuoden eri puolilla maailmaa. Kolumbiassa, Meksikossa ja Perussa satokausi kestää syyskuusta marraskuuhun, tällöin pohjoisella pallon puoliskolla sato on jo korjattu ja eteläisellä puoliskolla vasta aloitellaan. Keski- ja pohjois-Euroopassa viljellään enimmäkseen muunnelmia, joilla on pitkä lepokausi. Niiden hedelmien tuotanto alkaa kesäkuussa (esim. aikainen lajike ”Duke”). Satokauden huippu Puolassa ja Saksassa on heinä–elokuussa. Pääasiassa siellä viljellään keskinopeasti kypsyvää lajiketta nimeltä ”Bluecrop”.

Pensasmustikat

Monivuotiset mustikat

Mustikka on monivuotinen kasvi. Se voi elää jopa 30 vuotta. Ehtona ovat hyvä kasvualusta sekä oikeanlainen hoito (mm. leikkaus ja lannoitus). Viljelmä perustetaan maaperään, jonka happamuus on pH 4,5–5,5. Ne voivat olla alueita, joissa on kasvanut akaisemmin metsää tai eritysiä, turpeella hapatettuja alustoja. Kasvin juuret eivät ole syvällä, ja siksi sitä pitää suojata kosteuden liialliselta haihtumiselta. Tähän käytetään orgaanista havupuiden purua  tai mustaa tai vihreää maatalouskangasta. Tämän lisäksi hyvälaatuisten marjojen saamiseksi on tärkeää tarkka kastelu ja lannoitus. Suojaamattomilla viljelmillä käyteään pakkaselta suojaavia järjestelmiä, kuten vesiruiskuja tai tuulilaitteita, jotka levittävät kylmää ilmaa pois päin.

Pohjois-Euroopassa jälkiruokamarjojen tarjonnan jatkuvuus varmistaan viljelemällä eri aikoihin kypsyviä lajikkeita. Kannattavinta on valita tuotantoon erittäin varhaisia (esim. ”Chantecleer”, ”Duke”) ja myöhäisiä (”Chandler”, ”Draper”, ”Liberty”, ”Aurora”) mustikkalajikkeita. On myös eduksi, jos lajiketta voi säilyttää kylmässä (esim. ”Elliott”, ”Liberty”, ”Aurora” voidaan säilyttää lokakuun loppuun). Viljely tunneleissa ja kasvihuonessa mahdollistaa kypsymisajan kontrolloimisen (aikaistamisen tai myöhäistämisen). Tämän lisäksi suojat tai katokset mahdollistavat hyvälaatuisten marjojen saannin

Jälkiruoka- ja teollisuusmarjat

Pensasmustikka tunnetaan pääasiassa jälkiruokamarjana, vaikka osa tuotannosta menee teollisuuden tarpeisiin. Yleensä kaksi ensimmäistä satoa korjataan käsin, kun marja ei ole vielä kovin kypsä. Sen jälkeen tapahtuu mekaaninen poiminta puimurilla, josta erotelluista marjoista osa voi päätyä jälkiruokamarjoiksi. On kuitenkin maita, joissa on korkeat vaatimukset (Englanti ja Pohjoismaat), eivätkä nämä maat ota vastaan puimurilla korjattuja marjoja. Jotta puimuria voidaan käyttää sadonkorjuuseen on sen kampojen oltva V:n muodossa eikä piikkejä saa ola liian tiheässä. Erityisen tärkeää on marjojen jäähdytys poiminnan jälkeen hyvän laadun ja kestävyyden varmistamiseksi.

Mustaherukat

Mustaherukat

Melkein kaikki herukat ovat peräisin Euroopasta[2]

Jopa 94 % maailman herukkatuotannosta tulee Euroopasta. Suurimmalla herukan keskituotantoluvulla mantereellamme vuosina 2013–2016 voi kehuskella Puola (105 tuhatta tonnia), seuravan on Ukraina (huomattavasti vähemmän kuin Puola, 34 tuhatta tonnia) ja Iso-Britannia (12 tuhatta. tonnia).

Mustaherukat

Herukka teollisuudessa

Mustaherukkaa viljellään yleensä teollisuuden tarpeisiin. Viljelmillä on yksinkertainen, edullinen tekniikka – avomaalla ilman suojausta, ilman lannoitteita ja sadonkorjuu koneellisesti (3,5–4 metriä rivien välissä). Marjoille on tunnusomaista suuri sato ja korkea antioksidanttisuus sekä Brix-pitoisuus (”Tiben”, ”Tisel”). Tuottajat etsivät jatkuvasti keinoja tuotannon parantamiseksi. Tämän hetken trendi on rajoittaa perinteisiä viljelymuotoja ja tehdä tuotantosopimuksia. Esimerkkinä on tuottajien ja jalostajien yhteistyö Isossa-Britaniassa, missä 95 % tuotannosta menee sopimuksen perusteella jalostajalle, mikä takaa tuotteen laadun ja hinnan tuottajalle. Hieman nousussa on myös luomuherukoiden tuotanto, mikä myöskin voi johtaa tuotannon kannattavuuteen – luomuherukoiden hinta on usein korkeampi.

Jälkiruokamarjoja tuotetaan vain vähän

Länsi-Euroopassa mustaherukoita tuotetaan jälkiruoakamarjoiksi vain vähän. Sen pensaat vaativat erityistä leikkamista – versoviljelmien uusimista avomaalla tai ruukuissa, katoksen alla, jotta se tuottaisi laadukkaita hedelmiä. Satoisia lajikkeita, joiden marjat ovat isoja ja maukkaita ja sisältävät paljon Brixiä ilman kovin herukkaista jälkimakua ovat esimerkiksi ”Bona”, ”Big Ben” ja ”Gofert”.

Mustaherukat

Herukoiden muu käyttö

Yksi ajatus mustaherukkaviljelmän tuoton parantamiseksi on marjojen kasvattaminen tiettyyn tarkoitukseen, kuten lastenruokiin, niinsanotuiksi premium-marjoiksi. Kyseessä on sopimustuotanto, jota valvotaan tarkoin. Tuotanto on Global G.A.P.- ja IP-sertifikaattien mukaista. Nämä korkealaatuiset marjat päätyvät esimerkiksi Korean, Japanin, Kiinan, Kanadan ja Australian kuluttajille.

Mustaherukoiden sekä niistä saatavien tuotteiden, kuten terveysjuomien, tunnetuksitekemisen hyväksi työskentelee Kansainvälinen mustaherukkaseura. Sen tavoitteena on tämän terveydellisesti arvokkaan marjan kysynnän kasvu.

 

[1]                      Materiaali on kehitetty yhteistyössä Niwa Hodowla Roślin Jagodowych Sp. z o.o. kanssa
[2]                      Ibidem
Pensasmustikat Mustaherukat